Kisat lykkäytyivät 12 vuodella sodasta johtuen

Helsingissä vuonna 1952 järjestetyt olympialaiset olivat kahdennettoista järjestetyt kesäolympialaiset. Tuolloin Suomi pääsi ensimmäistä ja toistaiseksi ainutta kertaa isännöimään tätä legendaarista tapahtumaa. Kesäolympialaiset oli alkujaan määrätty Helsingin hoidettavaksi jo vuonna 1940, mutta tuolloin tapahtuma jouduttiin ikävästi perumaan 2. maailmansodasta ja talvisodasta johtuen. Helsinki sai kuitenkin sodan jälkeen 12 vuotta myöhemmin vuonna 1952 uusintayrityksen. Kisojen avajaiset pidettiin onnistuneesti 19.7. kestävyysjuoksijana mainetta niittäneen Paavo Nurmen sytyttäessä olympiatulen.

Kun olympialaiset piti järjestää vuonna 1940 oli kaksi vuotta ennen tätä, vuonna 1938, pidetty virallisen kisajulisteen suunnittelukilpailu, jonka voitto oli osunut porilaissyntyiselle mainospiirtäjälle Ilmari Sysimetsälle (23. marraskuuta 1912 – 26. syyskuuta 1955). Kun uusista olympialaisista päätettiin vuonna 1947 haluttiin juliste pitää samana, vain kisojen järjestysluku ja päivämäärä oli muutettava. Myös kartassa näkyvä Suomen raja piti muuttaa, koska sotavuosina siihen oli tullut muutoksia. Olympiafanfaarina päätettiin pitää vuonna 1939 sävellyskilpailun voittanut Aarre Merikannon (29. kesäkuuta 1893 – 28. syyskuuta 1958) fanfaari.

Helsingin olympialaisiin osallistui yhteensä lähes 5000 urheilijaa, joista naisia oli viitisen sataa. Eri maita oli yhteensä 69, ja näistä 43 pääsi mitalisijoille 149 eri lajissa. Eniten menestystä niitti USA ja toiseksi suurin mitalipotti napsahti ensimmäistä kertaa mukana olleelle Neuvostoliitolle. Isäntämaalle riitti mitalitilaston 8. sija sekä 22 mitalia, joista 6 oli väriltään kultaisia.

Miten olympialaiset päätyivät pikkuiseen Suomeen?

Vuonna 1912 Suomi niitti runsaasti menestystä Tukholman olympiakisoissa. Tämä sai urheilunystävien mielessä heräämään ajatuksen Suomessa pidettävistä olympialaisista. Tämä innostus vain jatkui, kun Suomen olympiamenestys eteni 20-luvulla. Kun Antwerpenin olympialaiset olivat ohi, alkoivat suomalaiset urheilujohtajat suunnitella stadionia Helsinkiin. Stadionin saamiseksi Helsinkiin perustettiin vuonna 1927 säätiö. Samana vuonna Kansainvälisessä olympiakomiteassa toimiva Suomen edustaja ilmoitti Suomen halukkuudesta isännöidä urheilukisat.

Vuoden 1936 kisojen hakemuksen valmisteluun ryhdyttiin hyvissä ajoin. Suunnittelutyötä vauhditti Olympiastadionin käyntiin lähtenyt projekti. Helsingille ei vuoden 1936 kisojen isännyyttä kuitenkaan myönnetty, vaan olympialaiset päätettiin järjestää Berliinissä. Pieni maa ei tästä lannistunut, vaan ilmoitti välittömästi halukkuutensa isännöidä vuoden 1940 kisat, jotka kuitenkin myönnettiin Helsingin sijaan Tokiolle. Tuolloin sota riehui kaikessa kauheudessaan. Kiinan-Japanin sodasta johtuen Tokio joutui luopumaan kisoista, minkä jälkeen Kansainvälinen olympiakomitea tarjosi niitä Helsingille. Suomi päätti ottaa arvokkaan tehtävän vastaan, vaikkei valmisteluihin juuri jäänyt aikaa.

Vaikka 2. maailmansota riehui kaikkialla, olympiakisojen järjestelytoimikunta piti optimistisuutensa ja jatkoi kilpailujen valmisteluja. Tämä kaikki kuitenkin katkesi kuin seinään, kun Neuvostoliitto julisti talvisodan Suomea vastaan. Sota runteli piskuista Suomea ja talvisodan jälkeen järjestelytoimikunta päätti vastahakoisesti laittaa kisojen järjestämiselle stopin. Kisojen peruuntumiseen vaikutti niin valmistelujen keskeytyminen, kurjistunut taloustilanne kuin yleisesti Euroopassa vallitseva rauhattomuuskin. Suomen olympiakomitea ilmoitti Suomen ensimmäiset olympiakisat virallisesti perutuksi kokouksessaan huhtikuussa 1940. Onneksi asiat ovat kääntyneet parempaan suuntaan Euroopan sisällä, ja todennäköisyys vastaavanlaisen tilanteen syntymiselle Unibet EK 2020 -jalkapallokisojen suhteen on erittäin pieni. Vaikkakin pandemian takia kisat siirrettiin, niin niitä ei jouduttu perumaan kokonaan.

Kun toinen maailmansota päättyi, Lontoo sai ikään kuin hyvitykseksi järjestettäväksi vuoden 1948 kesäolympialaiset, kun sen oli alun perin tarkoitus järjestää vuoden 1944 kisat, jotka jouduttiin valitettavasti perumaan sodan vuoksi. Suomi jatkoi sitkeästi yritystään päästä olympialaisten isäntämaaksi ja ilmoittautui hakijaksi vuoden 1952 olympialaisiin. Vuonna 1947 KOK:n kongressissa Helsinki valittiin seuraavien olympialaisten isäntämaaksi valtteinaan varsin hyvässä kunnossa olevat kilpailujen suorituspaikat, jotka oli valmisteltu jo vuotta 1940 varten.

Kisat avattiin heinäkuussa 1952

19. heinäkuuta vuonna 1952 Helsingin olympialaiset julistettiin virallisesti avatuksi. Sää oli huono, sateinen ja kolea, eikä Olympiastadionin päällä ollut katosta muuta kuin pääkatsomon päällä. Tämä ei kuitenkaan katsojamäärää karsinut, sillä stadion oli tupaten täynnä avajaisia paikan päällä seuraavia ihmisiä. Avajaismarssi rikkoi ennätyksiä, kun sille osallistui hurjat lähes 5500 henkilöä lähes 70 eri maasta. Marssin loputtua maat asettuivat keskusnurmella järjestelytoimikunnan puheenjohtajan lausuessa tervetuliaissanat neljällä eri kielellä. Puheiden jälkeen olympialippu nostettiin salkoon ja Merikannon vuoden 1940 kisoja varten säveltämä fanfaari kajahti ilmoille. Suomen pitkään ja hartaasti toivomat omat olympialaiset saivat alkaa.